Suuri ja monivaiheinen työtehtävä voi tuntua raskaalta jo ennen kuin siihen edes ehtii tarttua kunnolla. Pelkkä ajatus koko urakan laajuudesta saattaa lannistaa, vaikka itse tekeminen ei sinänsä olisi vaikeaa. Kun tehtävä pilkotaan useaan lyhyempään keskittymisjaksoon, sen aloittaminen käy huomattavasti helpommaksi, koska jokainen jakso vaatii vain osan koko työstä eikä koko kokonaisuutta kerralla. Mieli suostuu paljon helpommin tarttumaan yhteen rajattuun osaan kuin koko laajaan kokonaisuuteen kerralla.
Mieti ennen aloittamista, mihin pienempiin osiin tehtävä voidaan jakaa, ja anna jokaiselle osalle oma lyhyt aikansa. Osien ei tarvitse olla täysin yhtä suuria, kunhan jokainen tuntuu hallittavalta omana kokonaisuutenaan. Kun seuraava askel on selvä ja rajattu, keskittyminen pysyy paremmin koossa kuin silloin, kun edessä on vain epämääräinen suuri kokonaisuus. Selkeä rajaus vähentää myös tarvetta pysähtyä miettimään, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.
Pidä tauko jaksojen välissä
Jätä lyhyt tauko jokaisen keskittymisjakson jälkeen, ennen kuin siirryt seuraavaan osaan tehtävästä. Tauko voi olla vain muutaman minuutin mittainen, kunhan se todella katkaisee edellisen jakson tunnelman. Tauko antaa mielelle hetken palautua, ja seuraava jakso alkaa tuoreemmin mielin kuin jos jaksot seuraisivat toisiaan ilman minkäänlaista väliä. Ilman taukoja jaksot alkavat helposti sulautua yhdeksi pitkäksi, raskaaksi urakaksi.
Merkitse itsellesi lyhyesti, mihin kohtaan tehtävässä jäit, ennen kuin poistut sen äärestä. Muutama sana riittää, kunhan se muistuttaa tarkalleen, mistä kohdasta työ jatkuu. Näin seuraavan jakson aloittaminen ei vaadi koko tilanteen muistelua uudelleen, vaan työ jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi. Tämä pieni merkintä säästää yllättävän paljon aikaa jokaisen tauon jälkeen.
Jos yksi jakso ei riitä osan valmiiksi saamiseen, se ei ole ongelma. Osa voi hyvin jatkua seuraavassa jaksossa, kunhan kokonaisuus pysyy koko ajan pieninä, hallittavina paloina eikä yhtenä raskaana möykkynä. Tärkeintä ei ole se, montako jaksoa yksi osa lopulta vaatii, vaan se, että jokainen jakso tuntuu tekemisen arvoiselta aloittaa.
Kun suuri tehtävä jaetaan lyhyisiin jaksoihin, työ etenee tasaisesti ilman, että mikään yksittäinen hetki tuntuu ylivoimaiselta. Kokonaisuus tulee valmiiksi pala kerrallaan, ja jokainen jakso tuo tehtävän hieman lähemmäs loppua. Tämä tapa sopii erityisen hyvin tehtäviin, jotka muuten jäisivät helposti kokonaan aloittamatta.
Kannattaa myös huomata, millainen jaksojen pituus itselle sopii parhaiten, sillä sopiva mitta vaihtelee tehtävän ja päivän mukaan. Joskus lyhyt, tiivis jakso toimii paremmin kuin pitkä, väsyttävä urakka, kun taas toisinaan pidempi yhtäjaksoinen aika sopii paremmin syvempää keskittymistä vaativaan osaan. Tätä omaa rytmiä kannattaa tarkkailla muutaman viikon ajan, jotta jaksojen pituudesta tulee ajan myötä luonteva osa omaa työtapaa.
